Muovi peilin kehyksenä
Muovista tuli 1960-luvulla kulutustavaroiden suosikkimateriaali, jonka voittokulku jatkui 1970-luvulla. Muovi oli myös suosittu materiaali peilien kehyksissä, mikä vaikutti Mäkisen Kuvastimen myynnin kasvuun. Yhtiön muoviosaston tilat Asemamäellä ja Muistolan kansakoulussa kävivät 1970-luvulle tultaessa ahtaiksi ja epäkäytännöllisiksi, joten niille oli löydettävä uudet toimitilat.
Toimitusjohtaja Matti Hakala ja projektipäällikkö Olli Mäkinen neuvottelivat vuonna 1971 Karkun kunnan kanssa vuokrasopimuksen rakenteilla olevaan teollisuushalliin. Samaan aikaan Karkussa käynnistyi valtion työllisyyskurssi, jolle otettiin 18 oppilasta hankkimaan muovikehysten puristamisen ja peilikasauksen ammattitaitoja. Tällä haluttiin varmistaa työvoiman saanti.
Toiminta uudessa hallissa alkoi vuoden 1972 alussa. Aluksi siellä kasattiin ja pakattiin peilejä, mutta vuonna 1973 sinne siirrettiin yrityksen koko muovikonekanta sekä hankittiin uusi ajanmukainen ruiskuvalukone. Muovikoneen muotteja uusittiin niin, että lähes kaikki tuotteet voitiin valmistaa automaattisesti.
1970-luku oli muotoilun aikaa. Mäkisen Kuvastin palkkasi teollisia muotoilijoita, jotka suunnittelivat muovista kaiken muotoisia peilejä.
Muoviosaston konekanta uusittiin 1970-luvun lopulla, kun yhtiö hankki Kuasy-merkkisen ruiskupuristuskoneen. Sillä oli mahdollista tehdä automaattisesti entistä isompia kehyksiä. Muovikoneen muotteja myös uusittiin niin, että lähes kaikki tuotteet voitiin valmistaa automaattisesti. Muovipuristimelta lähti linja, jolla tehtaalta tullut peili laitettiin kiinni kehykseen.
Koska uudella muovipuristimella oli mahdollista tehdä erilaisia malleja erilaisilla muoteilla, käynnistettiin Mäkisen Kuvastimessa peilien kehitystyö vuosina 1976–1977. Yritys antoi useammalle suunnittelijalle tehtäväksi luoda uusia peilimalleja.
Sisustusarkkitehti Maija Ruoslahti piirsi linjakkaan Finnmirror-Interior-sarjan, johon kuuluivat Cumulus-, Cirrus- ja Stratus-peilit. Muita muovipeilejä suunnitelleita henkilöitä olivat Tauno Kallio, Tuula Lintinen-Puraslahti, Juhani Salovaara ja Kaija Snellman-Wasenius. Muovipeilien osalta oli tarkkaan seurattava sisustusmuodin muutoksia ja tarvittaessa vaihdettava peilien muoviosien väritys sen mukaan.
Karkun toiminnot ajettiin alas vuonna 1986, jolloin tuotanto siirrettiin Vinkinmäen tehtaalle puukehysosaston tiloihin. Muovipeilien tuotanto jatkui siinä hetken aikaa, kunnes niiden tuotanto lopetettiin nopeasti heikentyneen menekin vuoksi.